Aivot ja ruutu - miten niiden välille saadaan toimiva suhde?

Aivotutkija Sissela Nutley on jo vuosia tutkinut ihmisaivoja sekä sitä, miten ne reagoivat näyttöruutujen parissa vietettyyn aikaan. Samsung haluaa teknologian tukevan ihmisten hyvinvointia, mistä syystä olemme haastatelleet Sisselaa asian tiimoilta. Hän huomauttaa, että syy ei itse asiassa aina ole teknologiassa itsessään, vaan että kyse on asioiden tärkeysjärjestyksestä yksilötasolla.

Samsung haluaa teknologian ja sen kehityksen tukevan ihmisten hyvinvointia. Sekä yksilöt että yhteiskunta tarvitsevat tietoa ja välineitä sitä varten, että terveydestämme pidetään kestävästi huolta. Sissela Nutleyn haastattelu on osa tätä.

Sissela on aivotutkija sekä aatteellisen yhdistyksen Arts & Hearts perustajajäsen. Järjestön tavoitteena on muuttaa yhteiskuntaa esittävän taiteen avulla. Sissela on väitellyt kognitiivisen neurotieteen tohtoriksi Karolinska Institutetista. Hänen tutkimuksensa keskittyy aivojen kehitykseen ja kykyyn sopeutua, ja erityisesti toiminnanohjauksen kehittymiseen - eli aivojen etuosien koordinoiviin toimintoihin. Kykymme suunnitella on esimerkki toiminnanohjauksesta. Kaikki tavoitteellinen toiminta perustuu toiminnanohjaukseen. Sisselan tutkimus pyrkii selvittämään, voidaanko toiminnanohjaukseen vaikuttaa harjoittelemalla tai vapaa-ajan toiminnalla. Sissela on julkaissut tutkimustuloksiaan vasta ilmestyneessä kirjassaan
”Distraherad – Hjärnan, skärmen och krafterna bakom.” (Hajamielinen – Aivot, ruutu ja niiden taustalla vaikuttavat tekijät.)

Sissela teki vierailun Samsungille, minkä yhteydessä haastattelimme häntä ja kysyimme, onko hänen tutkimuksissaan ilmennyt mitään sellaista, joka olisi hyvä muistaa, kun käytämme aikaa netissä.

Hei Sissela! Kerro vähän itsestäsi, kuka olet ja mitä tutkit?

Hei! Ihan alkajaisiksi voisin kertoa, että olen aina ollut äärimmäisen kiinnostunut siitä, miten ihminen toimii, ja tunsin jo varhaisessa vaiheessa mielenkiintoa aivoja ja niiden toimintoja kohtaan. Olen opiskellut biolääketiedettä, jonka tarkoituksena on ymmärtää, mitä meissä tapahtuu ja miten se vaikuttaa vointiimme. Mielestäni aivot ovat tällä alalla jännittävin aihe. Väitöskirjassani tutkin lasten aivojen kehittymistä, ja laadimme tietokoneohjelmia sen selvittämiseksi, voiko aivojen kognitiivisia toimintoja kehittää ja jos voi, miten. Olin ennen kaikkea mukana kehittämässä tietokoneohjelmia, joilla pyrittiin selvittämään, voiko jopa vain nelivuotiaiden lasten älykkyysosamäärää kehittää. Halusin selvittää, voidaanko loogista ajattelua kehittää tietokonepelien avulla viidessä viikossa.

Kyllä voidaan. Eräässä tutkimuksessa lapset saivat harjoitella tietokoneohjelmien avulla 15 minuuttia päivässä viiden viikon ajan. Tietokonepeleissä lapset tunnistivat kuvioita, välttivät häiritseviä tekijöitä, täydensivät puuttuvia osia sarjoista ja saivat harjoitella eri asioiden luokittelemista värin, muodon ja koon perusteella. Tämän jälkeen havaitsimme, että heidän looginen ajattelukykynsä oli parantunut noin 10 %. Muissa tutkimuksissa havaitsimme, että myös työmuistia voidaan kehittää samalla tavalla.

Samaan aikaan tämän tutkimuksen kanssa kiinnostuin myös kulttuurikysymyksistä, sillä olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten me voimme ilmaista itseämme kulttuurin avulla. Arts & Hearts yhdistää nämä kaksi osa-aluetta, eli aivot ja kulttuurin. Järjestön tarkoituksena on löytää tapoja hyödyntää kulttuuria voimavarana ja vaikuttaa yhteiskuntaan myönteisellä tavalla. Tämän vuoden musikaalissa ”Det Syns Inte” (Se ei näy) käsittelemme sitä, miten monet nuoret kokevat olonsa yksinäiseksi ja tuntevat, että heillä ei ole ketään, kenen kanssa puhua. Yleisö on reagoinut musikaaliin äärimmäisen vahvasti, ja olemme saaneet valtavasti palautetta esitysten jälkeen. Olemme muun muassa kuulleet, että musikaali on itse asiassa synnyttänyt keskusteluja vanhempien ja nuorten välille.

Juuri tämä onkin tavoitteemme, eli synnyttää kulttuurin avulla keskustelua asioista, joista saattaa muuten olla vaikea puhua. Tämä on juuri nyt päätoimeni, ja minusta on upeaa voida yhdistää koulutukseni ja intohimoni kulttuuriin. Kulttuuri on demokraattinen ja tehokas työkalu tulevaisuutemme pohtimiseen, ja uskon, että motivaatio oppimiseen ja muutokseen edellyttää sitä, että aihe koskettaa ja synnyttää tunteita.

Mitkä ovat tutkimuksesi keskeisimmät löydökset?

Aivoilla on erinomainen kyky sopeutua, jolloin sillä, mihin aikaansa käyttää, on suuri merkitys. Jo nyt tiedetään, mitä aivot tarvitsevat voidakseen mahdollisimman hyvin. Esimerkkinä tästä on kahdeksan tunnin yöunet. Jos kärsimme univajeesta, tunteet ohjaavat aivoja enemmän, mikä tekee meistä ärtyneempiä, herkempiä ja surullisempia. Tämä saattaa johtaa eristäytymiseen ja keskittymis- ja oppimisvaikeuksiin.

Lisääntyvän ruutuajan vaarana on, että aivoja suojaavat tekijät heikentyvät. Suojaavilla tekijöillä tarkoitan muun muassa riittävää unta, liikuntaa, lepoa ja ajanviettoa ystävien ja perheen parissa. Ajanvietossa on kyse siitä, että aivoissa vapautuu hyvää oloa aiheuttavaa ainetta, kun vietämme aikaa oikeiden ihmisten kanssa ja katsomme heitä silmiin. Näin ei käy netissä. Uni on toinen esimerkki. Helposti voi käydä niin, että jäämme katsomaan TV:tä ja ajattelemme, että ”vielä 10 minuuttia” sen sijaan, että menisimme nukkumaan.

Ruutuaika itsessään ei kuitenkaan aina ole syypää, vaan jos meillä on riittävästi suojaavia tekijöitä, ruutuajan pituudella ei ole merkitystä.

Jos kaikki jo tietävät, että meidän tulisi huolehtia terveydestämme ja meille kerrotaan, miten sen voi tehdä, miksi emme tee niin?

On tärkeää muistaa, että motivaatiomme on usein erittäin tunnepohjainen, eli haemme palkintoja, olemme uteliaita ja pelkäämme erilaisia asioita. Käyttämämme digitaaliset palvelut perustuvat usein tunnepohjaiseen motivaatioon, jolloin digitaalisista palveluista tulee luonnollinen valinta kyseisen palkinnontunteen saavuttamiseen. Emme enää pelkää, että leijona syö meidät, vaan pelkäämme ”jäävämme paitsi”, eli sosiaalisesti ulkopuolisiksi.

Tiedämme, että meidän tulisi liikkua enemmän, mutta saamme enemmän mielihyvää siitä, että ”pelaamme vielä 15 minuuttia”. Älykkäät ja pitkäjänteiset ajatuksemme jäävät näiden palkitsemisjärjestelmien varjoon. Kyse ei siis ole huonosta impulssinhallinnasta, vaan meidän tarvitsee ymmärtää, miten aivot toimivat ja mitä sisäänrakennettuja mekanismeja aivoissamme on. Yksilön kyky hallita näitä tilanteita on rajallinen, jolloin tarvitsemme yhteiskunnan tukea.

Mitä teknologiateollisuus voi laajemmassa mittakaavassa tehdä ruutuajan ja aivojen suhteen?

Teknologiateollisuuden tarvitsee miettiä, minkä osa-alueiden manipuloiminen on hyväksyttävää. Tiedämme voivamme manipuloida esimerkiksi riippuvuutta, mutta tuleeko sitä manipuloida? Uskon, että teknologiayritysten täytyy rohkeasti näyttää tietä muille. Esimerkiksi sovelluksissa liiketoiminta perustuu usein siihen, että saadaan mahdollisimman paljon klikkauksia ja käyttäjän aikaa, jolloin sovellukseen lisätään toimintoja, jotka saavat käyttäjän käyttämään sovellusta mahdollisimman paljon joka päivä. Meidän tarvitsee löytää hyvinvointimme kanssa yhteensopiva toimintatapa.

Teknologia kehittyy nykyään niin nopeasti, että emme ehdi sen edelle. Meidän tulee sen sijaan keskittyä ihmiseen ja siihen, mitä haluamme, mikä saa meidät voimaan hyvin ja mitä tarvitsemme. Markkinoilla on uhkapelielementtejä hyödyntäviä pelejä, joiden tiedetään aiheuttavan suurta riippuvuuden vaaraa ja jotka on kehitetty seitsemänvuotiaille. Niiden kehityksessä ei ole ajateltu hyvinvointia. Pitääkö tällaisia pelejä todellakin kehittää rahan takia?

Emme voi vain sulkea silmiämme ja kuvitella, että kaikki on hyvin. Tästä täytyy voida keskustella, eikä sen tarvitse perustua kahteen ääripäähän, joista toisessa kaikki on pelkkää ruutuaikaa ja toisessa ruutuja ei käytetä ollenkaan. Meidän täytyy sen sijaan miettiä, mitä haluamme. Saavuttaaksemme päämäärämme meidän tulee miettiä, mitä ja milloin teemme ja miten teemme sen parhaalla tavalla.

Mitä voin tehdä yksityishenkilönä voidakseni mahdollisimman hyvin liittyen käyttämääni ruutuaikaan ja digitaaliseen terveyteeni?

Uskon, että tarvitsemme tietoutta siitä, miten mielenkiintoamme ohjataan nykypäivänä. Tarvitsemme sen kartoitusta. Toimivatko nämä asiat nykyään mielestäni hyvin, vai haluanko muuttaa jotain? Digitaalisessa terveydessämme on pitkälti kyse arjen valinnoista ja sen miettimisestä, mikä minulle on tärkeää ja miten sen voi saavuttaa. Jos arvostan unta ja lepoa, minun täytyy mahdollisesti miettiä ”huomiohygieniaani”, ja ehkä sulkea puhelimeni ilmoitukset. Jos haluan viettää arvokasta aikaa läheisteni kanssa, minun ehkä kannattaa jättää puhelimeni toiseen huoneeseen päivällisen ajaksi.

Meidän tulee ottaa elämässäni arvojeni mukaisia askeleita. Toisinaan sillä ei ole mitään tekemistä teknologian kanssa, toisinaan ehkä on. Ruutuajassa on siis yksinkertaisesti kyse siitä, mitä minä haluan, ja estääkö teknologian käyttöni minua saavuttamasta sitä vai ei.